... ja pihlajat ovat punaisenaan marjaterttuja. Pitää varmaan mennä jonnekin metsään etsimään sopivia puita, joista ekan pakkasen jälkeen voisi käydä poimimassa pihlajanmarjoja talteen ja saisi tehtyä mehua ja hilloa. Se on aina sellaista maistelua ensin, sillä jokainen puu on eri makuinen. Pahanmakuisia marjoja ei kannata kerätä.

Nuo puut näin naapurikaupungissa, jossa kävin ekan kerran elämässäni. Ja linnuille nuo marjat menevät kadun varresta. :)

Viikonloppuna tein kananfileistä ruokaa. Kuullotin toisella pannulla kuutioidun sipulin ja pari kuutioitua valkosipulinkynttä samalla, kun fileet paistuivat neitsytoliiviöljyssä. Sitten yhdistin ne, lisäsin kuutioidut (keitetyt) perunat ja purkin ruokakermaa. Haudutin vähän aikaa ja....

... sitten vain syömään. Mustaherukkahillo sopi hyvin tuon kanssa. Viimeisiä yrttejä myös silppusin mukaan.

Ehkä seuraavalla kerralla kuvaan yrttisuolani, johon olen yrttejäni silpunnut kuivumaan. ;)

Mutta nyt menen teekuppini kera partsille istumaan ja lukemaan uutta Maalla-lehteä, jonka sain palkkioksi vastaamisesta johonkin kyselyyn.

Lämmintä iltaa!