Ihminen voi raahata mukanaan muutosta toiseen tavaraa, jolla ei tee mitään, mutta joihin liittyy muistoja.

Itselläni on yhä koulukirjoja kansakoulusta lähtien, suurin osa keskikoulun kirjoista ja laatikoittain lasten työvihkoja ja kirjoja, piirustuksia ja käsitöitä sekä askarteluja.

Joka muutossa päätän raivata turhat tavarat pois, mutten sitten kuitenkaan raski. Nyt olen käymässä läpi tavaroitani ja yritän päästä eroon kaikesta turhasta.

Sillä mitään emme täältä mukanamme hautaan vie, joten miksi säilyttää turhaa tavaraa turhaan?!

Mukanaan voi raahata myös tunteita, jotka ovat elämän varrella mukaan tarttuneet ja joista ei pääse millään irti. On vastoinkäymisiä, jotka muistaa aina, pelkoja, vääryyksiä, onnettomia sattumuksia, väärinkäsityksiä, huonoja muistoja.

Kaikesta taakasta ei pääse irti ja siksi niitä saa raahata mukanaan elämänsä loppuun asti.

Mutta nyt raahaan itseni tästä työtuolista ylös ja keittiöön - aamupuuron keittoon. :)