Sattuipa silmiini uusin villitys eli Anelmaiset, joka sai miettimään, mistä villitys syntyy ja leviää.

On ollut tuubihuivi (minulta ei löydy yhtään, eikä tule löytymään!), röyhelöhuivi (muutaman olen tehnyt ja kaksi on itsellänikin), salomoninsolmuponcho (niitä tuli tehtyä ja pidettyä silloin joskus paljonkin), ontelokudoskulhot (rumia, kamalia, en tekisi enkä kotiini ottaisi!) ja vaikka minisukka-avaimenperä-villitys. Nyt on menossa tuo sukkienpilaamisvillitys. Miksi sinänsä kauniit sukat pitää pilata lisäämällä niihin nauhaa, nappia, pitsiä, ketjua yms. asiaan kuulumatonta tilpehööriä? Ja todella pilata ne sukat...

Laitoin googlen kuvahakuun sanan anelmaiset, enkä kyllä yksiäkään niistä sukista jalkoihini laittaisi! 

Mutta kauneus on katsojan silmissä. Minun silmiini ne näyttivät vain ja ainoastaan - pilatuilta sukilta.

Myönnetään, että oma makuni on värikäs, kimaltava ja erikoinen. Jonkun pitää erottua joukosta ja harmaasta massasta, muttei sentään ihan millä keinoin hyvänsä. Tuo villitys ei todellakaan iske minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta tai vie mukanaan kuin hyökyaalto. :)

Tällaisia aamutuimaan mietiskelee