Tässä ovat minun elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat kaatimet. Olen ne kaikki saanut elämääni 70-luvulla.

Arabian Paju teekannun sain isosiskoltani. Siinä on monet teet haudutettu. Jossain muutossa sen kansi putosi ja meni halki, joten sitä ei voinut enää käyttää, mutta hautuu se tee ilman kanttakin, kun sen hetimiten juo.

Arabian maitokannun sain vanhalta "tädiltä". Se oli vanha jo sen saadessani, käytetty ja kuluneen näköinen. Sen nimestä ei ole tietoa. Pohjassa on leiman alla numero 14 ja kaiverrettuna erillään R ja 2. Olen nähnyt noita myös kirkkaamman oranssisena. Se on aina ollut mehu- tai vesikannuna pöydässä. Nytkin siinä on laimennettua pihlajanmarjamehua.

Kermanekan ostin itse joskus muinoin Eka-Marketista yhdessä sokeriastian kanssa. Vai oliko se silloin Centrum? Olen aina tykännyt tuon kuvioista, se on mukavan mallinen ja helppo pitää kädessä. Se on koristanut jokaista juhlapöytää, jossa on ollut kahvia tarjolla. Kaikkien lasten ristiäisissä, synttäreillä, tupaantuliaisissa. Mahtaneeko olla joku Bohemian malli?

Kastikekaadinta minulla ei olekaan, vaan kulho, jossa on tosin nokat molempiin suuntiin, mutta sitä käytetään kauhan kera. Sen jätin pois kuvasta. Sen sain vanhemmiltani 80-luvulla ja se on valkoinen krumeluuri, jossa on kultareunat.