IMG_0007.jpg

Eilen raivasin pajukkoa niemennokassani ja sain aikaan valtavan risukasan. Vedin niitä juurineen irti maasta, niin syvältä kuin sain.

IMG_0004.jpg

Lähes läpipääsemätön se oli,

IMG_0005.jpg

mutta ahkerointi tuotti tulosta ja vihdoinkin tuuli pääsi kulkemaan rannalla. Työtä on vielä paljon.

IMG_0003.jpg

Tällaiseen näkymään päätin eilen ja jatkoin tänään.

IMG_0008.jpg

Nyt uusi kasa toiseen paikkaan.

IMG_0021.jpg

Ja johan lempipaikaltani näkee joelle! Tuossa istuin nuorena lukemassa, kuuntelemassa jäiden sulamista keväällä, ihailemassa luontoa muuten vain. Katajien alla näkyi yhä sen laudan muotoinen alue, jolla aina istuin. Luulenpa, että jos siitä kaivaisin 50 vuoden roskat pois, alta löytyisi lahonnut lauta.

Ajattelin, että nuorempi sukupolvi pääsisi tuosta rantaan ja veneelle, joskus tulevaisuudessa.

IMG_0028.jpg

Niemen sivustaa karsin myös ja sain kaksi komeaa kasaa aikaan.

IMG_0031.jpg

Kuulema 1930-luvulla on viimeksi joessamme ollut niin vähän vettä kuin on nyt. On ollut mukavaa kulkea joenpohjaa pitkin ja tuossakin kun on äkkijyrkkää, on voinut poistaa veden partaalla kasvaneet pajut pelkäämättä veteen tippumista.

IMG_0037.jpg

Oikealla on sen verran märkää aluetta, etten sinne mennyt mutaan raivaussaksineni, mutta aion jatkaa tuonne vasemmalle ja kiertää niemen täydellisesti ympäri, jotta siellä pääsee kulkemaan. Sitten se on sellainen kuin lapsuudessani, jolloin rannassa oli polku kalastajien kulkea.

Nyt särkee joka paikkaa, mutta loppuviikon sataa, joten saan lepuuttaa selkääni. Toisaalta, sade tarkoittaa veden nousemista ja niinpä jossain sateen välissä aion jatkaa risusavottaa. Ensi kesänä saan sitten ihmetellä, kun vesi on normikorkeudessaan ja rantaviiva ihan toisaalla kuin nyt.

ButterflyRose.jpg

RPnimikirjoitus.jpg