Kademieli valtaa minut, kun näen henkilön, jolla on pitkät hiukset. Itsellänikin oli sellaiset joskus, vyötärölle asti, mutta kun laihdutin kolmannen lapsen jälkeen 30 kiloa, hiukseni saivat stressin siitä ja kuivuivat pois. Ne oli pakko leikata polkkatukaksi, enkä sen jälkeen ole enää pitkiä hiuksia saanut.
Nyt puolestaan kilpirauhasen vajaatoiminta on vienyt hiuksia lisää, joten ihan kademielin joudun pitkätukkia katsomaan.
Kademielin puolestaan kuuntelen heitä, jotka osaavat soittaa urkuja. Minun haaveeni oli nuoruudesta lähtien, että oppisin sen taidon. Vaan eipä ollut ikinä mahdollisuuksia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.