Eilen torin läpi kävellessäni oli pakko pysähtyä ostamaan kanttarelleja, kun ne olivat niiiiiiin kauniita. Tuntui ihan pyhäinhäväistykseltä pilkkoa niitä palasiksi.

Mutta kun halusin hyvää, niin ei auttanut itku markkinoilla. Ja kyllä silmät vuotivatkin, kun silppusin kaksi sipulia joukkoon.

Sitten kerman sekoitus ja kastike muhimaan. Lopuksi omintakeiset mausteet, kun en pippuria voi käyttää. Joten laitoin valkosipulinkynnen, balsamiviinietikkaa, omatekemääni yrttisuolaa ja ruohosipulia.

Sitten vain nautiskelin amerikkalaisen kurkkusalaatin (kun etikkakurkut olivat loppu) ja pihlajanmarjahillon kera. Viinilasissa pelkkää vettä.

Käytin tätä Kati Napan ohjetta.

Jukraviti, se ei ole mikään kantarelli, vaan kanttarelli !!!!!!! Kuka idiootti sen on vääntänyt tuollaiseen muotoon, kun Suomessa sanat lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan?! Ne, jotka kirjoittavat sen yhdellä, saavat myös lausua sen yhdellä t-kirjaimella. Yksinkertaista! Sittenpä huomaavat, kuinka typerältä se kuulostaa.