... niin antaa mennä vaan! Eli taas syntyi yksi marsipaanikukkanen kuivumaan ensi viikon kakkua varten.
Se näyttää vähän muotopuolelta, kun siinä on foliota terälehtien välissä. Ja näkyyhän tuossa kulma juustokakusta, jonka leivoin tätä ohjetta mukaellen.
Enhän minä malttanut seuraavaan päivään odottaa, vaan syöksyin sen kimppuun jo lämpimänä. Siksi pakastimesta napatut (rumimmat) suklaaharjoitteetkin kellahtivat kumoon lämpimän alustansa takia. Ei se menoa haitannut....
Illat virkkaan erästä "taideprojektiani". Mutta se vie kauan ja tuloksen näette todennäköisesti vasta syyskesällä. Keskeneräistä työtä ei saa näyttää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.