Eilisaamuna, kun suunnittelin lähtöä kirjastoon, oli mittarissa vain +4ºC. Aika vilakkaa siis, joten ei ollut kesämekkoilma. (Loppupäivästä oli kyllä jo ainakin +16ºC.)

Mietin, että nyt on aika. Ottaa esille farkkuhameet ja niinpä sen vanhimman kaivoin esille. Ne farkut olivat lempihousuni 2000-luvun alussa. Kun ne hiutuivat haaroista ja polveen tuli reikä kaatuessani kuntopolulla, niistä tehtiin naapurini avustuksella hame ruusukangaskaitalein.

Nyt helma on rispaantunut ja muutoinkin kaipasin blingblingiä elämääni.

Ostin viime vuonna Jättirätistä paljettinauhaa, jonka tausta on farkkusininen ja sitä sitten aloin ommella käsin helmaan.

Jotkut kohdat olivat hameessa niin rispaantuneet, että piti miettiä, miten saan sen nauhan edes suunnilleen suoraksi. No, minulle kelpaa. Kolmisen tuntia siihen kului, sillä ompelukoneeni ei ole kunnossa, eikä tuota varmaan sillä olisi voinutkaan ommella.

Toisessa farkkuhameessani on myös ruusuja. Olen ommellut applikaatioruusuja, jotka olen koristellut metallinhohtolangoin ketjupistoilla sekä paljeteilla.

Uusin, kolmas farkkuhameeni on vielä ihan vähän kesken. Siinä on hopealangalla koristeltuja isoja lumihiutaleita. En ole vielä onnistunut saamaan siitä mieleistäni. Siis helman leveydestä. Pariin kertaan olen sitä tehnyt.

Että talven pukeutuminen on päätetty, enkä osta uusia farkkuja. Hame on muutenkin lämpimämpi kuin ihonmyötäiset housut. Niin, ne kaikki hameet ovat maksimallia. Kylmällä vain merinovillaiset pitkikset jalkaan, housualushame ja säärystimet, niin kyllä tarkenee!

Neljännestä farkkuhameesta tuleekin sitten musta. Pitää alkaa miettiä, minkävärisen kankaan laitan niihin kolmiomaisiin kaistaleisiin ja miten ne koristelen.

Keskimmäisessä hameessa on brodyyriä ja sitä oli alunperin tuossa eilenkin koristelemassani, mutta sen kuluttua puhki, leikkasin sen pois. Ehkä voisin jotain ohutta pitsiä tai brodyyriä siihen seuraavaksi laittaa....

Onpahan sitten uniikkeja hameita, joita ei muilla näe. Ja minun näköisiäni. ;)

Illemmalla kävelin yhteen puistoon. Otin mukaan punaista silkkilankaa ja pikkusakset, mutta käyttämättä jäivät. Missään ei vielä ollut punaisia tai oransseja vaahteranlehtiä. Vain ruskeita. Kävin hautausmaallakin katsomassa, muttei näkynyt kuin muutama keltainen, joten ruusut jäivät tekemättä.

Tänään sataa, vesisade alkoi juuri rummuttaa ikkunalautoja, joten taidan mennä takaisin peiton alle.  Mitäs sitä tässä muutakaan tekisi, eläkeläinen, kun en ottanut kirjojakaan kirjastosta. Postikin tuo luettavaa vasta huomenna ja kaikki ristikkolehdet on täytetty.

Miksiköhän ne ovat niin helppoja nykyään, ettei siinä kauaa mene, kun koko lehti on täytetty? Lisäksi on niin paljon samoja sanoja joka ristikossa, että alkaa inhottaa niitä katsellessa. Pitänee etsiä vaikeampia tehtäviä, mutta mitä? Ehkä kaivan palapelimaton esille, mutta silloin pitää tyhjentää tuo pöytä takanani....

Ei se suuri homma olisi, kun kivipuro on muutoinkin poissa käytöstä, kun se alkoi vuotaa laatikkoonsa, joten joutui "lomalle" tullakseen kuntoon. Ensi kuussa ajattelin kokeilla, josko se olisi taas käyttökunnossa. Lisäksi boolimaljan palloineen ja valoineen voisi kyllä nostaa lattialle ja kukat siirtää muualle.Jalkalamppukin olisi jo valmiina vieressä, joten näkisi koota ihan hyvin.

Sen taidan tehdäkin - loppuviikosta.