Siis siitepölyistä. Olin päivänä  muutamana kolme varttia ulkona ja kotiin tultua silmät ja nenä vuotivat, silmiä särki ja ääni meni. Otin esille koko lääkearsenaalini ja sen jälkeen menin sänkyyn nukkumaan kahdeksi tunniksi, kun silmiä niin särki. Siispä aion pysytellä sisällä, kunnes joko ukkoskuurot tai tiistain sade alentavat pölymäärää.

Nyt etsin kissojen ja koirien kanssa nuppineulojani ja ompelulaatikkoani, jotta saisin merkata samettiverhojen käänteet muillakin kuin verhonipsuilla ja pääsisin ompelemaan ne. Käsin.

Samalla etsin kuumaliimapistooliani, jonka näin jo kerran jossain, mutten muista missä. Sitä ompelulaatikkoani en muista nähneeni, joten voi olla, että se meni muutossa hukkaan samalla kuin lääkkeeni ja muutama muu tavara.

Mutta huomenna kampaajakäynnin jälkeen (onneksi on samassa talossa) alan tyhjentää vaatehuonetta ja silloin saan kaikki laatikot ja kassit käytyä läpi, kun laitan vetolaatikoihin ja hyllyihin paperit ja lajittelen vaatteet niihin. Tyhjennän vaatetangolta kaikki puserot ja laitan ne hyllyyn silitettyinä ja taiteltuina, ja siten saan lanka/käsityölaatikot pinottua vaatetangon alle siististi ja näkyvästi. Siis näen päädystä heti, mitä missäkin on.

1.320-sivuisen kirjan lukeminen etenee hitaasti. Olen nyt sivulla 593.

Mutta nyt lähden pesemään nyrkkipyykkiä.