Ei näy päättelykeijua vieläkään, eivätkä mattosuikaleet etene, koska olen nauttinut keväisistä päivistä kuistilla lukien. ;)

Tänään, työn päivänä, siivosin ruokakomeron ja laitoin hyllyihin keltaiset paperit. Pitää ostaa lisää rullia ja siivota muutkin keittiökaapit ja heittää turhat astiat pois. Ja viedä pakasterasiat kellariin odottamaan kesän satoja ja säilöntäkautta.

Kaksi kirjaa on vielä lukematta, joten enköhän loppuviikosta pääse taas kutomisen makuun. Meillä kun on "takatalvi" ja pakkasia luvassa. Ei istuta kuistilla sen enempää kuin pyöräilläkään.

Muutama päivä sitten siivosimme auton ja pesuvahasin sen. Jo monen viikon ajan olemme etsineet autosta pientä nelijalkaista, joka silppusi takakontin ämpäriin, rullalle kiedotun fleecehuovan sisälle, puolikkaan talouspaperirullan ja nakersi apukuljettajan puupalloistuinsuojan siimat poikki. Emme löytäneet ja siivosimme silloin sen jäljet. Luulimme sen häipyneen, kun auto oli korjaamolla huollossa.

Mutta kun olimme lähdössä lauantaina ajelulle, huomasin, että takapenkillä oli taas paperisilppua (nenäliina, jota käytin öljytikun puhdistamiseen) ja niskatukeni takana roikkuvan tuoksukuusen kaverina ollut paperineilikka oli häipynyt. Se löytyi silppuna takapenkin istuinsuojan alta. Katsoimme auton läpi, muttei mitään löytynyt. Konepellin alla oli siemenvarasto siinä kohtaa, jossa on kuoppa konepellin nostoa varten.

Seuraavana päivänä auto imuroitiin huolellisesti, mutta mitään ylimääräistä ei imuri syönyt. Varmuuden vuoksi laitoimme kolme killeriä eri puolille autoa.

Vappuaattona syyllinen sitten kohtasi loppunsa ja automme, toivon mukaan, saa olla rauhassa. Automme näet hylättiin katsastuksessa AirBag-valon vilkkumisen takia ja luulenpa, että se oli vähän järsinyt johtoja penkkien alla. Toivottavasti ei ole muuta tuhoa tehnyt.

Huollossa, maanantaisen renkaidenvaihdon yhteydessä, kysyin, mistä se sinne autoon pääsee. Sanoivat, että lämmityslaitteen kautta. Nyt pelkään vain sitä, että sen kaverit seuraavat hajujälkiä ja jatkavat automme sabotointia autokatoksessa. Killerit viritetään joka kerta, kun tulemme kotiin ja autokatoksen reunat kyllästetään kahvinporoilla. Kunhan käyn mökillä, haen suolta suopursuja ja teen niistä rouhetta, jota ripottelen koko katoksen ympärille. Ehkä sitten automme saa olla rauhassa.

Olen ihan koukussa noihin ruotsalaisiin maisemiin ja veden ääniin. Siellä vain on mahdottoman huono ohjaaja, joka zoomaa johonkin hirveen ja unohtaa ne muut ja sitten jää näkemättä monen hirven uinnit.

Ehkä pitää välillä katsella taas virolaisia luontokameroita.

Mutta nyt jatkan lukemista.

Mukavaa kevätviikkoa!