Ekana tulee mieleen samanniminen lehti, jonka tilasin ja josta myös tykkään. Uusin numero ilmestyi vast´ikään ja luin sen kannesta kanteen.

Etsin netistä ja löysin mm. tällaisen postauksen maalla asumisen ihanuudesta ja kurjuudesta.

Siinä haikaillaan kaupunkiasumisen helppoutta. Mutta miksi pitäisi olla lyhyt matka jonnekin? Pääseehän sinne jonnekin pitkänkin taipaleen takaa, jos haluaa.

Kävellen ei pääse kauppaan jokaisen unohtuneen hiivapaketin takia, mutta mitä sitten!?! Oppiipahan laittamaan tarpeet ylös ajoissa viikon mittaan, kun lähikauppa on 50 km:n päässä ja siellä käydään kerran viikossa. Samalla kun hoidetaan muutkin asiat apteekissa, pankissa, tankkaamassa, Matkahuollossa, Postissa, rautakaupassa, kukkakaupassa yms.

Ja jos esim. vaatekauppaan haluaa, siihen pitää varata koko päivä. Aamuaikaiseen nousee bussin kyytiin, puolenpäivän jälkeen on IsollaKirkolla ja 4,5 tunnissa on ehdittävä hoitaa ostokset, että viideltä on taas bussin kyydissä, pääsee kotimatkalle ja on kotiportilla illalla puoli kymmeneltä. :) Elämä on seikkailua.

Kaikkeen tottuu. Itse olen kotihiiri, enkä edes halua lähteä minnekään. Ellei ole pakko. Sehän täällä maalla onkin niin mukavaa, että saa olla rauhassa. Asuin 40 vuotta kaupungeissa, enkä kyllä sitä elämää kaipaa. Pakokaasua, meteliä, naapuria jokaisen ikkunan takana katsomassa sisään, kellokorttielämää.....

Nyt nautin luonnosta, hiljaisuudesta, omasta ajasta. Kyllä maalla on mukavaa!