viikottain%20logo.jpg

Teininä sanoin, etten halua koskaan lapsia. Kaksvitosena sitä alkoi ajatella, että olisi mukavaa, kun olisi joku, joka jäisi jälkeeni ja jossa olisi osa minua vielä kuolemani jälkeenkin. Joku, jossa geenini jatkaisivat eteenpäin.

Ei sitä silloin osannut kuvitellakaan, mitä äitiys saa aikaan ja miten maailma muuttuu lasten myötä! Lasten mentyä kouluun, alkoi pihaamme ilmestyä naapureiden lapsia yhä enenevässä määrin ja lopulta olin äidillinen hahmo yli 40:lle lapselle ja nuorelle. :)

Meille sai aina tulla, kun olin kotona vahtimassa lapsi/teinilaumaa. Kotiäitinä minulla oli aikaa opettaa heillekin tapoja ja pitää kuria. Yhdessä pidimme vohvelikestejä, vietimme itsenäisyyspäivää pukeutumalla hienosti, pikkujoulua, joulua, uuttavuotta, nuuttia, synttäreitä jne.

Yritin opettaa kaikille toistensa kunnioittamista. Kiroilu ja toisten kiusaaminen oli ehdottomasti kiellettyä, joten kukaan ei halunnut tulla bannatuksi. En muista noilta vuosilta montaakaan porttikieltoa.

Muutaman teinin jouduin ottamaan luokseni eri syistä pariksi viikoksikin kerrallaan heidän kotiolojensa vuoksi tai heidän oman turvallisuutensa vuoksi.

Oi niitä aikoja! Missähän kaikki lainalapseni ovat ja mitä heille kuuluu?

Kaikki eivät ole luonteeltaan äidillisiä. Tunnen kolme sellaista henkilöä. Yksi heistä inhosi äitiyslomalla oloa ja toivoi pääsevänsä mahdollisimman pian takaisin töihin. Kuitenkin hän "teki" heti perään myös toisen lapsen ja jätti miehensä koti-isäksi, jotta pääsi töihin lepäämään, kuten hän asian ilmaisi. Jo silloin ihmettelin, miksi hän ollenkaan teki lapsia tähän maailmaan..... No, meitä on moneksi, mutta monesta ei ole meiksi.

RPnimikirjoitus.jpg