Kuinkahan kauan nämä minun silmäni ovat pelkkää mustaa? Kaikki valot näyttävät tähdiltä, enkä voi lukeakaan.

Silmiin laitettiin ensin puuduttavia tippoja ja lopulta laajentavia ja joitain muita. 1.5 tuntia siinä reissussa meni.

Ja kadotin jonnekin toisen korvakoruni, sellaisen sokeripalan kokoisen lasiprisman. Ja kun minä niin tykkäsin niistä, kun ne kimaltavat aina auringossa niin kauniisti. ;( No, elämä on.

Harmittaa, kun en eilen aloittanut niitä sukkiani, sillä niitä voisi kutoa vaikka silmät kiinni. Nyt ei voi tehdä mitään. Tänne voin naputella, kun ei siinä silmiä tarvita, vain sormia.

Printtasin äsken matkalippujani yhdelle tulevalle vkl-matkalleni. Piti oikein eläkeläiskorttikin etsiä valmiiksi, että uskovat minut tarpeeksi vanhaksi. ;)

Taidan mennä keittämään iltateetä ja ottamaan iltalääkkeet.

Kaipa nämä silmät ovat normaalit aamuun mennessä ja voin jatkaa kirjan lukemista.