Ei auta itku markkinoilla. Eilen pystyin katkomaan koivuja vain neljä tuntia, mutta tänään aion pystyä pitempään.

Käsivarsissa tuntuu yhä, mutta hällä väliä. On pakko käyttää hyväksi tämä tuulinen, viileämpi ilma, vetää hyttyshattu korville, hanskat käteen ja ryhtyä hommiin.

On siellä pajuja ja koivunalkuja niin paljon, että hirvittää. Mutta vähän päivässä on paljon viikossa. Kunhan nyt saan risukot raivattua, sitten on kaivettava esiin joku vanha käsisaha ja kaadettava isommat puut. Jätän sen homman viimeiseksi.

Hartaasti vain toivon, että suolla tulee vastaan täysin tyhjäkin kohta, jonka yli voin siirtyä lähemmäksi rantaa ilman, että pitää kaataa tietä eteenpäin.

Ja jos pitää jotain hyvää keksiä, niin ainakin suopursujen tuoksu on huumaava, kun niiden yli kahlaa ja olen löytänyt mustikoita ja juolukoita. Yhtään hillaa ei ole näkynyt.

Nyt otan Ventolinea, pukeudun työkamppeisiin ja alan valmistautua lähtöön mökkiä kohti.

Tuulesta nauttien ja mäkäräisiä vältellen

ruusunnuppuperhonen.jpg

RPnimikirjoitus.jpg