Jossain vaiheessa lapsuuttani minullakin oli sellainen metallinen xylofoni, jossa oli iloisenvärisiä, kirjavasti koristeltuja kieliä.
Omille lapsilleni hankin puisen xylofonin, koska siinä oli kauniimpi ja korvaystävällisempi ääni. Vanhaan keskikoulun laulukirjaan laitoin numerot soittamista helpottamaan ja opettelin itsekin soittamaan pari lastenlaulua. Minulla kun ei soittotaitoa ole muuhun kuin ovikelloon ja puhelimeen.
Jotenkin on sellainen muistikuva, että myös omat lapseni saivat joululahjoina punaisista metallisista kielistä koostuneet xylofonit.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.