maanantai, 18. lokakuu 2021

Paahtaa

viikottain%20logo.jpg

Näin aamulla tulee mieleen joskus paahtaa leipää, mutta kun ei ole leivänpaahdinta. Siispä yleensä teen lämpimän voileivän.

Kerran päivässä juon kupillisen mustaa kahvia, joka on keskipaahtoista Pauligin Vanilla coffeeta. Ellen sitten ole äidin luona ja juo kupillista Juhlamokkaa.

Ollessani Pariisissa vuosia sitten marras-joulukuun vaihteessa, siellä myytiin joka kulmalla paahdettuja kastanjoita voissa. Kieltäydyin, koska en tiennyt, enkä tiedä vieläkään, miten niitä syödään. :) Tuoksu oli kyllä mielenkiintoinen....

Tätäkin kirjoittaessani maantiellä jotkut paahtavat tuhatta ja sataa kelistä riippumatta, kun on mukamas niin kiire.

Aurinko ei paahda täydeltä terältä, hiukan kurkistelee pilvien raosta silloin tällöin.

Aikoinaan tyttökirjoja lukiessani ihmettelin, miten vaahtokarkkeja paahdetaan takassa. Eivätkö ne sula ja ole kuumia? Ja miksi niitä pitäisi paahtaa?

Paahdetuista juureksista kyllä tykkään. Ehkä teen niitä tällä viikolla jonkun ruuan kanssa nautittavaksi.

Onneksi olen jo eläkeläinen, eikä minun enää tarvitse paahtaa hiki hatussa työelämässä!

RPnimikirjoitus.jpg

maanantai, 18. lokakuu 2021

16. Viikottain - sanasta pikkutarina

viikottain%20logo.jpg

Menneinä bloggausvuosina, jolloin ihmiset olivat enemmän ja ahkerammin blogimaailmassa, oli kaikenlaisia viikko- tai päivähaasteita kuvien tai sanojen muodossa.

Niinpä päätin kantaa korteni kekoon ja aloittaa uuden. Annan maanantaisin yhden sanan, josta viikon aikana kehitätte omanlaisenne pikkutarinan.

Lisään ilmoittamanne postaukset linkkeinä osallistujalistaan jokaisen viikon sana-postauksen alle.

Tällä viikolla siirrytään P-kirjaimeen ja keksitään tarinoita sanasta PAAHTAA.

Ja sitten vain miettimään, mitä sanasta saa aikaan. Aikaa on sunnuntai-iltaan asti.

RPnimikirjoitus.jpg

Ja tässä logo käyttöönne:

viikottain%20pikkulogo.jpg

keskiviikko, 13. lokakuu 2021

Odottamaton

viikottain%20logo.jpg

Tilasin sunnuntai-iltana naapurin kanssa lavallisen bioklapeja talven lämmitystä varten. Kun kysyin puoli neljältä, missä kuorma menee, se ei kuulema ole vielä saapunut Postin kuljetukseenkaan.

Puolen tunnin päästä puhelin soi ja sanottiin, että kuorma on pihallani tunnin päästä. Ihan odottamaton puhelu ja tieto, kun en niitä vielä odottanut tulevaksi. Niinpä piti alkaa valmistautua pukemalla ulkovaatteet, kumpparit, puukko vyölle, hansikkaat käteen, siivota vintinraput yms.

Onneksi oli tunti aikaa, joten ehdin ottaa astmalääkkeeni ajoissa, että se alkoi vaikuttaa ennen kanto-operaatiota.

Nyt olen tuon odottamattoman puhelun jälkeen kantanut 75 laatikkoa á 12,8 kg eli yhteensä 960 kg klapeja vintinrappuihin, olkkarin nurkkaan ja kellarinoven eteen. Montakohan senttiä käteni venyivät? Naapuri kantoi saman verran omiin nurkkiinsa omalta lavaltaan. Säästettiin kuluissa, kun tilattiin yhtaikaa.

Voi olla, että huomenna kädet ovat kipeät. Kun olen kaksi päivää potenut polvia ja reisiä, jotka kipeytyivät istuttaessani 200 kukkasipulia, niin ei taida hetkauttaa. :)

Mitähän minun pitikään tehdä ennen kuin tuo odottamaton puhelu tuli...? Menin niin sekaisin, että unohdin jo. Vatsa sanoo, että ruokaa pitäisi saada, joten eiku syömään.

RPnimikirjoitus.jpg

maanantai, 11. lokakuu 2021

15. Viikottain - sanasta pikkutarina

viikottain%20logo.jpg

Menneinä bloggausvuosina, jolloin ihmiset olivat enemmän ja ahkerammin blogimaailmassa, oli kaikenlaisia viikko- tai päivähaasteita kuvien tai sanojen muodossa.

Niinpä päätin kantaa korteni kekoon ja aloittaa uuden. Annan maanantaisin yhden sanan, josta viikon aikana kehitätte omanlaisenne pikkutarinan.

Lisään ilmoittamanne postaukset linkkeinä osallistujalistaan jokaisen viikon sana-postauksen alle.

Tällä viikolla siirrytään taas seuraavaan kirjaimeen ja keksitään tarinoita sanasta ODOTTAMATON.

Ja sitten vain miettimään, mitä sanasta saa aikaan. Aikaa on sunnuntai-iltaan asti.

RPnimikirjoitus.jpg

Ja tässä logo käyttöönne:

viikottain%20pikkulogo.jpg

sunnuntai, 10. lokakuu 2021

Istuttamista

kev%C3%A4%C3%A4n%20krookukset.jpg

Tänään oli aurinkoinen iltapäivä ja lämmintä melkein +8ºC. Niinpä menin pihalle ja hakkasin nurmikkoon petkeleellä pieniä ruutuja, jotka sitten poistin lapiolla. Sitten uudestaan petkele käyttöön ja möyhensin maata kastematoja varoen. Niitä näet näkyi yllättävän paljon.

Sitten polvistuin kestokassin päälle ja kaivoin pieniä kuoppia kukkasipuleille. Laitoin lähes jokaiseen kuoppaan myös valkosipulinkynnen suojaamaan ja varmistamaan ensi kevään kukkakauneutta. Ei myyriä ole kyllä näkynyt, mutta eivätköhän ne vihulaiset jostain tyhjästä taas ilmesty ihmisten kiusaksi.

Kun olin saanut pikkuniittyni takakulman kolmion valmiiksi, laitoin nurmikonpalaset takaisin ja harkkasin vielä koivunlehtiä päälle. Huomenna vien kaikki keräämäni käytetyt kukkamullat sipuleiden päälle talvisuojaksi ja jossain vaiheessa ehkä ehdin laittaa siihen lisää lehtiäkin, jollei perjantainen lumisade peitä kaikkea maata.

Sitten laitoin lipputangon alle sinisten kukkien sipuleita, nurmikolle ja pensaiden alle eri puolille pihaa kätkin helmililjoja, postilaatikkotelineen alle vaaleanpunaisia darwintulppaaneita ja taisi sinne joku krookuskin mennä piiloon.

Seuraavaksi vanhan saunan eteen piilotin kolme sinilaukkaa ja parikymmentä posliinihyasinttia. Eiköhän niistä joku kuki ensi keväänä.

Ajoin mökille,  nostin perunat kahdesta kasvatuslaatikosta ja piilotin sielläkin sipuleita sinne tänne.

Vielä siellä kukkia kukki. Punaisia kärsämöitä, perhoskukkia, tuoksupielus, siniset hyasintit ja joku keltainen, jota en tarkemmin katsonut, että mikä se oli.

Nyt on tähtien kanssa tanssittu ja huusholli lämmitetty. Vielä voi katsella La Palman tulivuoren purkausta, pelata mahjongia ja kuunnella levyjä. Ehkä saan kudottuakin. Viime yönä valvoin melkein neljään, kun uni ei vain tullut, joten ehken saa nytkään nukuttua. No, onpahan ainakin tekemistä tarpeeksi, jollei nukuta.

Viime yönä 20 minuuttia yli puolenyön kuului kopsahdus. Ajattelin ensin, että metsäkauris juoksi päin seinää. Ei siellä ainakaan ketään ihmistä liikkunut, kun liikkeestä aktivoituva valoni ei syttynyt. Tänään sitten huomasin, että yksi kukkaruukku (siniviuhko) oli pudotettu kuistin lattialle, kahvinporoastiassa oli pieniä tassunjälkiä ja hajukin oli melkoinen. Kärppä siellä oli rymistellyt. Jos kuistilla oli myyrä käynyt, toivon mukaan kärppä sai sen saaliikseen. Pelakuut kukkivat myös vielä laatikossaan, mutta tänä vuonna en aio niitä talvettaa.

Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa!

ruusutjaperhonen.jpg

RPnimikirjoitus.jpg