viikottain%20logo.jpg

Olen tällä viikolla kävellyt kolmella eri suolla ja kulkenut kilometritolkulla pitkin kangasmetsiä ihan muissa asioissa.

Soilla, niistä kahdella, on kasvanut karpaloita. Noita ihanan kirpeitä suomarjoja, joita joulun aikaan kuorrutetaan tomusokerilla jääkarpaloiksi. Siellä on ollut sekä pikku- että isokarpaloita ja kankaat ovat punaisenaan isoista puolukoista.

Ja ne ovat taatusti laadukkaita! Kotimaisia, kasvaneet maailman puhtaimmassa ilmassa. Niissä ei ole maku- tai hajuhaittoja. Ne ovat saaneet kehittyä ilman saasteita, ylimääräisiä lannotteita tai tuholaismyrkkyjä.

Ensi viikolla aion ottaa pitkävartisen poimurini esiin vintin kätköistä, ämpärit ja puhdistimen kainaloon ja sitten mennä keräämään talven survosainekset. Nyt niitä punaposkisia marjoja on.

Olen viisastunut parin vuoden takaisesta mustikkapettymyksestä. Sain kaupasta kolme laatikollista niin karmean hajuisia ja -makuisia marjoja, ettei niitä voinut keittämättä syödä! En tiedä mistä ne oli Suomeen salakuljetettu, mutteivät niin kauheat marjat voineet olla kotimaan metsistä poimittuja!

Enää en kaupan valikoimia päin katsokaan. Pitää kerätä itse tai saada tutuntutuilta, joista tietää paikkakunnan tarkkuudella, mistä ne marjat on poimittu.

Kyllä täällä on todella laadukkaita marjoja, vaikka kaikkia ei itse pääsekään poimimaan/voi poimia. Suosin suomalaista ja ostan kotimaista suoraan poimijoilta.

Ja mikäli kaupat eivät rahtaisi kaiken maailman eksoottisia hedelmiä ja marjoja yli merten, ehkä oman maan marjat tulisivat paremmin poimituiksi metsistä ilman thaimaalaisten haraviakin....

RPnimikirjoitus.jpg