Onko tämä yönprinsessa vai tuoksulehtikaktus? Yönkuningatar se ei ole.
Jos on prinsessa, sen voin laittaa amppeliin, mutta jos on köynnös, hankin sille kasvituen.
Mutta kun en ole varma.... Tietääkö/tunteeko/erottaako joku tämän sortin kukat?
Minulla kun tunnetusti on niin vähän ;) kukkia viidakossani, niin
sain tyttäreltäni kahdeksan kasvia turvaan kissanpennulta. Kiitos, prinsessani!♥
Niinpä lähdenkin tästä ostamaan multaa, kunhan olen käynyt suihkussa ja laittautunut ihmisen näköiseksi, että kehtaan ovesta ulos mennä. :)))))
P.S. Tässä viidakkoani. :)
Eivätkä tässä tosiaankaan ole kaikki. :D
]]>Täälläkin, mutta kameraa on säädetty niin, että se näyttää luonnottoman värikkäältä. Katsoin näet neljää kameraa ja tämä oli "kaunein" väreiltään samoista reposista.
]]>Tästä se iltapäivällä alkoi. Ensin nuo lihakimpaleet sulasivat jääkaapissa kaksi päivää, maustuivat pöydällä kaksi tuntia, tässä ne ovat kohta menossa ruskittettaviksi ja uuniin.
Mausteena omatekemää yrttisuolaa, persiljaa, sipulia ja katajanmarjoja.
Tunti 150 asteessa, kansi päälle, lämmön lasku 125:een ja puolentoista tunnin kohdalla tarkistus ja kääntö.
Siellä uunissa ne saavat muhia iltayhdeksään asti.
Huomenna jaan ne annosrasioihin ja pakastan. Toki maistan ja nautin palasen jo illalla pihlajanmarjahillon kanssa. ;)
]]>Eilen torin läpi kävellessäni oli pakko pysähtyä ostamaan kanttarelleja, kun ne olivat niiiiiiin kauniita. Tuntui ihan pyhäinhäväistykseltä pilkkoa niitä palasiksi.
Mutta kun halusin hyvää, niin ei auttanut itku markkinoilla. Ja kyllä silmät vuotivatkin, kun silppusin kaksi sipulia joukkoon.
Sitten kerman sekoitus ja kastike muhimaan. Lopuksi omintakeiset mausteet, kun en pippuria voi käyttää. Joten laitoin valkosipulinkynnen, balsamiviinietikkaa, omatekemääni yrttisuolaa ja ruohosipulia.
Sitten vain nautiskelin amerikkalaisen kurkkusalaatin (kun etikkakurkut olivat loppu) ja pihlajanmarjahillon kera. Viinilasissa pelkkää vettä.
Käytin tätä Kati Napan ohjetta.
Jukraviti, se ei ole mikään kantarelli, vaan kanttarelli !!!!!!! Kuka idiootti sen on vääntänyt tuollaiseen muotoon, kun Suomessa sanat lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan?! Ne, jotka kirjoittavat sen yhdellä, saavat myös lausua sen yhdellä t-kirjaimella. Yksinkertaista! Sittenpä huomaavat, kuinka typerältä se kuulostaa.
]]>Mietin, että nyt on aika. Ottaa esille farkkuhameet ja niinpä sen vanhimman kaivoin esille. Ne farkut olivat lempihousuni 2000-luvun alussa. Kun ne hiutuivat haaroista ja polveen tuli reikä kaatuessani kuntopolulla, niistä tehtiin naapurini avustuksella hame ruusukangaskaitalein.
Nyt helma on rispaantunut ja muutoinkin kaipasin blingblingiä elämääni.
Ostin viime vuonna Jättirätistä paljettinauhaa, jonka tausta on farkkusininen ja sitä sitten aloin ommella käsin helmaan.
Jotkut kohdat olivat hameessa niin rispaantuneet, että piti miettiä, miten saan sen nauhan edes suunnilleen suoraksi. No, minulle kelpaa. Kolmisen tuntia siihen kului, sillä ompelukoneeni ei ole kunnossa, eikä tuota varmaan sillä olisi voinutkaan ommella.
Toisessa farkkuhameessani on myös ruusuja. Olen ommellut applikaatioruusuja, jotka olen koristellut metallinhohtolangoin ketjupistoilla sekä paljeteilla.
Uusin, kolmas farkkuhameeni on vielä ihan vähän kesken. Siinä on hopealangalla koristeltuja isoja lumihiutaleita. En ole vielä onnistunut saamaan siitä mieleistäni. Siis helman leveydestä. Pariin kertaan olen sitä tehnyt.
Että talven pukeutuminen on päätetty, enkä osta uusia farkkuja. Hame on muutenkin lämpimämpi kuin ihonmyötäiset housut. Niin, ne kaikki hameet ovat maksimallia. Kylmällä vain merinovillaiset pitkikset jalkaan, housualushame ja säärystimet, niin kyllä tarkenee!
Neljännestä farkkuhameesta tuleekin sitten musta. Pitää alkaa miettiä, minkävärisen kankaan laitan niihin kolmiomaisiin kaistaleisiin ja miten ne koristelen.
Keskimmäisessä hameessa on brodyyriä ja sitä oli alunperin tuossa eilenkin koristelemassani, mutta sen kuluttua puhki, leikkasin sen pois. Ehkä voisin jotain ohutta pitsiä tai brodyyriä siihen seuraavaksi laittaa....
Onpahan sitten uniikkeja hameita, joita ei muilla näe. Ja minun näköisiäni. ;)
Illemmalla kävelin yhteen puistoon. Otin mukaan punaista silkkilankaa ja pikkusakset, mutta käyttämättä jäivät. Missään ei vielä ollut punaisia tai oransseja vaahteranlehtiä. Vain ruskeita. Kävin hautausmaallakin katsomassa, muttei näkynyt kuin muutama keltainen, joten ruusut jäivät tekemättä.
Tänään sataa, vesisade alkoi juuri rummuttaa ikkunalautoja, joten taidan mennä takaisin peiton alle. Mitäs sitä tässä muutakaan tekisi, eläkeläinen, kun en ottanut kirjojakaan kirjastosta. Postikin tuo luettavaa vasta huomenna ja kaikki ristikkolehdet on täytetty.
Miksiköhän ne ovat niin helppoja nykyään, ettei siinä kauaa mene, kun koko lehti on täytetty? Lisäksi on niin paljon samoja sanoja joka ristikossa, että alkaa inhottaa niitä katsellessa. Pitänee etsiä vaikeampia tehtäviä, mutta mitä? Ehkä kaivan palapelimaton esille, mutta silloin pitää tyhjentää tuo pöytä takanani....
Ei se suuri homma olisi, kun kivipuro on muutoinkin poissa käytöstä, kun se alkoi vuotaa laatikkoonsa, joten joutui "lomalle" tullakseen kuntoon. Ensi kuussa ajattelin kokeilla, josko se olisi taas käyttökunnossa. Lisäksi boolimaljan palloineen ja valoineen voisi kyllä nostaa lattialle ja kukat siirtää muualle.Jalkalamppukin olisi jo valmiina vieressä, joten näkisi koota ihan hyvin.
Sen taidan tehdäkin - loppuviikosta.
]]>Vihdoin otin käsittelyyn kesällä saamani langanloppukerät. Kiitos, Irma!
Virkkasin 50+1 silmukkaa ja sitten vain kiinteitä silmukoita kehiin.
Nyt on puolet patalapusta virkattu. Minulla kun on sitä teflonkangasta vielä hirmuisesti jäljellä, niin teen itselleni ison patalapun, jota voin käyttää ottaessani lautasta pois mikrosta. Ja kun käytän sitä myös lautasen alla katelautasen tapaan, ei vahakankaaseen tule rinkuloita kuumista pohjista.
Illalla taas jatkan sitä, katson telkusta jotain, jos on katsomisen arvoista, kuuntelen musiikkia, suunnittelen viikon ruokalistaa, ja samalla kauppalistaa, sekä poljen restoraattoria.
Jossain kyllä sanottiin, ettei multitaskaaminen ole terveellistä....
]]>Eilen sain intopuuskan ja siivoilin loput kukkapurkit partsilta. Tyhjensin mullat, pesin ruukut.
Minulla on kolme amaryllistä, joten leikkasin niiden lehdet poikki ja laitoin makkarin ikkunalaudalle. Kaikkien päälle kumosin kukkaruukun, jonka reiän peitin moninkertaisella jeesusteipillä. Saavat nyt olla pari kuukautta pimeässä ja viileässä.
Pesin myös kaksi valkoista posliininorsuani ja toin sisälle. En ole vielä päättänyt, ostanko niihin uudet kukat vai laitanko jotkut sisäkukistani ruukkuineen niiden sisälle.
Hain vaatehuoneesta kassin, jossa ovat valoketjut. Yksi on simahtanut, joten laitoin partsin lyhtyyn ajastimella värikkään ketjun yksinään. Erotin joukosta myös lämminvalkoisen ketjun, joka tulee kuuseeni. Toin sen sisään partsin pöydän alta ja kasaan sen makkariin yövaloksi tuon äskenmainitun ketjun kanssa. Kunhan löydän keltaiset paperineilikkani, laitan syyspuun komeaksi. ;)
Hain kukkakaupasta pallokrysanteemin yhdenkukanmaljakkooni. Kun kävin myös Prismassa, ostin sieltä syyskransseihin pari oksaa ja tein pyöreään rautalankaan uuden ovikranssin käytävälle.
Täytin yhden tavuristikkolehdenkin partsilla istuessani. Oli liian helppo. Ja liikaa toistuivat samat sanat.
Huomenna on pakko lukea kesken oleva kirja, että voin palauttaa sen ajoissa kirjastoon.
Viikonloppuna on markkinat, mutten kyllä sinne mene.
]]>Enhän minä osannut päättää, teenkö yrttisuolani näin vaiko näin, joten yhdistin ohjeet ja tein omalla tavallani. :) Tehosekoittimessa silppusin persiljan, mintun, basilikan, timjamin ja rosmariinin. Ja kun muistin, että ikkunalla on ruoho- ja valkosipulia, leikkasin niiden varsia kuppiin ja silppusin saksilla.
Kaadoin suolan ja yrttisilpun voipaperin päälle uunipellille, sekoitin, tasoitin ja laitoin 100-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Sitten otin lämmön pois ja annoin seoksen kuivua vielä jälkilämmölläkin, että varmasti on kuivaa.
Kaadoin purkkiin ja se on siinä. Kaiken muun tuolla voi kuulema maustaa, paitsi kaurapuuroa. :))))
Laitoin etiketin päälle teippiä, ettei teksti katoa käytössä, mutta tietty se rutistui kasaan ja nyt siinä näyttää lukevan yrttsuola. Vaikka eipä sillä väliä, kun itse sen käytän.
Nyt vain odotan ekaa ruokaa, johon voin tuota testata.
Jääkaapissa on smetanaa, joten eiköhän joku kala saa olla ensimmäinen maustamiskohde.
]]>... ja pihlajat ovat punaisenaan marjaterttuja. Pitää varmaan mennä jonnekin metsään etsimään sopivia puita, joista ekan pakkasen jälkeen voisi käydä poimimassa pihlajanmarjoja talteen ja saisi tehtyä mehua ja hilloa. Se on aina sellaista maistelua ensin, sillä jokainen puu on eri makuinen. Pahanmakuisia marjoja ei kannata kerätä.
Nuo puut näin naapurikaupungissa, jossa kävin ekan kerran elämässäni. Ja linnuille nuo marjat menevät kadun varresta. :)
Viikonloppuna tein kananfileistä ruokaa. Kuullotin toisella pannulla kuutioidun sipulin ja pari kuutioitua valkosipulinkynttä samalla, kun fileet paistuivat neitsytoliiviöljyssä. Sitten yhdistin ne, lisäsin kuutioidut (keitetyt) perunat ja purkin ruokakermaa. Haudutin vähän aikaa ja....
... sitten vain syömään. Mustaherukkahillo sopi hyvin tuon kanssa. Viimeisiä yrttejä myös silppusin mukaan.
Ehkä seuraavalla kerralla kuvaan yrttisuolani, johon olen yrttejäni silpunnut kuivumaan. ;)
Mutta nyt menen teekuppini kera partsille istumaan ja lukemaan uutta Maalla-lehteä, jonka sain palkkioksi vastaamisesta johonkin kyselyyn.
Lämmintä iltaa!
]]>