Tänään en ole ollenkaan koskenut puikkoihin. Olen lukenut yhden kirjan, lämmittänyt keittiötä heittämällä klapeja hellanpesään ja rakas Ukkelini on huolehtinut takasta, sillä pakkanen paukkuu jo pitkästi yli kolmenkymmenen. Olen mättänyt pyykkejä pesukoneeseen ja kuivausrumpuun, kastellut kukkaset, nukkunut valvotun yön jäljiltä kolmen tunnin päiväunet. Olen näet kuuhullu ja tuo täysikuu saa minut valvomaan lähes viikon.

Väsyneenä ei kannata aloittaa mitään uuden opettelua, joten kutimessa on vasta se eka kerros kirjoneuletta.

Tänään heitin kolme kimppua nuutuneita tulppaaneita roskiin ja laitoin tähtivuokaan jäätymään hyasintin kukintoja sekä oksia saamastani jouluasetelmasta. Saa nähdä, mitä siitä tulee.

Mikäli herään aamulla sopivaan aikaan, kannamme petivaatteet ulos tuulettumaan. Eihän niiden tarvi olla siellä kuin tunti ja sitten sisään lämpiämään, jotta seuraavan yön saa nukkua raikkaissa vuoteissa.

Katselin tuossa kävijälistaa ja yhä ihmettelen, miksi niin harva uskaltaa jättää kommentteja. Onko täällä niin tylsää? Vain tosielämän tutut ja tutuiksi tulleet bloggaajat silloin tällöin raapustavat jotain. Tällä hetkellä eniten kiinnostaisi tietää, kuka käy Norjasta säännöllisesti sivuillani. Tuttu vai tuntematon? Kalifornialaisen tiedän (Hello, Bill!). :)

Kävin välillä lisäämässä puita hellaan. Pakkanen kiristyy. Aamuviideltä pitäisi olla -35ºC, mutta taitaa olla enemmänkin, koska jo nyt sitä lähestytään. Ehkä laitan kellon soimaan tunnin välein ja lisään puita hellanpesään, ettei huusholli pääse kylmenemään. Turha kuluttaa kallista sähköä - ja se on niin kuivaakin sen lämpö.

Ehkä kokeilen nyt sitä nukkumista melatoniinin voimalla, että jaksan nousta katsomaan täydellistä kuunpimennystä aamuaikaiseen. Tai sitten alan kutoa jotain perussukkaa aamuun asti ja menen aamupäiväksi nukkumaan. Sen näkee sitten.